lauantai 15. tammikuuta 2022

Äänestääkö vai eikö äänestää?

 Olen ollut aktiivinen henkilö oikeastaan niin kauan kuin jaksan muistaa, en ole koskaan kyennyt ummistamaan silmiäni havaitsemiltani epäkohdilta, eivätkä aivoni ole suostuneet lopettamaan ratkaisujen etsimistä. Joten minulle äänestäminen on aina ollut oman aktiivisen vaikuttamisen lisäksi täysin selvää, äänestän kaikissa vaaleissa joissa minulla vain äänioikeus on.

Äänestysaktiivisuus on laskenut siitä saakka, kun lähdin aktiivipolitiikkaan mukaan vuonna 2005. Vaali toisensa jälkeen äänestysluvuissa on tultu alaspäin. Olen valitettavan monen kuullut sanovan mitäpä se hyvejää, ei minun äänellä ole mitään merkitystä. Samoin kuulen usein sanottavan, samat naamat päättää kuitenkin kaikesta niinkuin tähänkin saakka. Mikään ei kuitenkaan muutu, vaikka äänestäisinkin.

Kumotaampa näitä myyttejä.

Vain annetut ja oikeille henkilöehdokkaille annetut äänet lasketaan, ne Aku Ankalle tai joulupukille annetut menevät aina hylkyyn, niillä ei ole oikeasti merkitystä. Eli sinällään jos äänestät Aku Ankkaa tai Milla Magiaa, äänelläsi ei ole mitään merkitystä, haaskasit vain omaa aikaasi.

Jos kuitenkin äänestit ihan oikeaa ehdolla olevaa henkilöä, ääni lasketaan. Ääni lasketaan ensin vaalipäivänä. Ääniä annetaan vaalipäivänä paljon, joten virheitä voi sattua, sen vuoksi voit erehtyä luulemaan, että äänesi katosi kun se ei sitten mahdollisesti alueen äänilaskennassa näy. Kaikki äänet kuitenkin tarkistuslasketaan vielä seuraavalla viikolla vaalilautakunnan toimesta, ja silloin jokainen annettu ääni löytää taatusti oikeaan paikkaan, tästä johtuvat myös erot varsinaisen äänestyspäivän ja lopullisen äänestystuloksen äänimäärissä.

Jokainen annettu ääni vaikuttaa myös äänestämäsi ehdokkaan puolueen äänimäärään. Kun sitten valtuusto- tai lautakuntapaikkoja jaetaan, määrittyy paikkojen määrä ensin puolueille, puolueiden saaman äänimäärän perusteella. Erot ovat joskus hyvinkin pieniä, muistan takavuosina Vasemmiston ja Perussuomalaisten äänimäärän olleen alle 10 ääntä, mutta paikkajakaumaan sillä oli huomattavan suuri vaikutus.

Paikat eivät siis jakaudu suoraan suuruusjärjestyksessä, vaan laskenta perusteena paikkajaossa käytetään yleisimmin D'Hondtin menetelmää.  Se on laskutapa menetelmä, jolla päästään lähimmäksi paikka/ääni suhdetta. Pelkistettynä suurin puolue saa eniten ja vähiten ääniä saanut voi jäädä pahimmillaan kokonaan ilman paikkoja, tämä riski on siis olemassa todella pienillä puolueilla. Kun sitten paikat on jaettu puolueille, puolueet jakavat sisällään kukin omin metodein lautakuntapaikkoja, yleensä kuitenkin kunnioitetaan saatuja äänimääriä eli mitä enemmän sait ääniä, sitä enemmän sinulla on mahdollisuuksia saada lisää luottamustehtäviä. Se valtuustopaikka siis tulee, kunhan saat riittävästi ääniä. Omallakin kohdalla löytyy vaaleja, joissa ne puuttuvat kaksi ääntä olisi avanneet vaikuttamisen mahdollisuuden ja samoihin aikoihin kuulen parin tuttavan toteavan, olisinhan minä sinua äänestänyt, mutta ajattelin että saat ääni muutenkin... enpä ole raaskinut heille sanoa, jotta juuri sinun puuttuva äänesi ei avannut porttia suoraan vaikuttamiseen.  Eli annetuilla äänillä on merkitystä, joka ikisellä.

Entäs sitten väite, samat naamat aina päättämässä. Osittain totta, heillä on vakiintunut uskollinen kannattaja joukkonsa ja he käyttävät äänioikeuttaan eli kyllä heillä on ns. hyvä pohja vuosien aikana tehtynä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä etteikö uusilla olisi mahdollisuuksia, paljon työtä ja ihmisten saaminen liikkeelle, edelleen tarvitaan jokaista ääntä, voivat hekin nousta vallan kahvoihin. Eli jos et halua samaa vanhaa naamaa päättämään, etsi vaalikoneista, facebookista, instasta tai sanomalehdistä se uusi naama, jota et ole ennen nähnyt, tsekkaa hänen taustojaan ja mielipiteitään, jos hän vaikuttaa hyvältä tyypiltä, anna äänesi vaikuttaa.

Väite, mikään ei muutu. Näinhän se tuntuu usein olevan monessakin asiassa elämässä, mutta katsoppa aikaa taaksepäin parikin vuotta ja vertaa sitä nykyhetkeen, voit havaita monen asian muuttuneen. Valtakunnan politiikassakin on havaittavissa muutoksia eri vaalikausien välillä. Sipilän aikaan kuntatyöntekijöiltä leikattiin lomarahoja, Marinin hallituksen aikaan saatiin hoitajamitoitukset aikaiseksi. Eli kyllä muutoksia tapahtuu, ne tapahtuvat usein vain niin hitaasti ja asteittain, että niitä voi olla hankala havaita.

Puolueissa on eroja, kannattaa vertailla ja etsiä se omaa ajatusmaailmaa lähinnä oleva puolue, niin voi odotella todennäköisemmin miellyttäviä päätöksiä. Mitä enemmän vaaleissa saa ääniä sellaiset henkilöt, jotka edustavat samankaltaista ajattelutapaa sinun kanssasi, on todennäköistä että muutoksia tapahtuu ja myönteiseen suuntaan. Mikäli ajatussuuntaasi edustavat jäävät vähemmistöön, voit joutua pettymään. Politiikka on kuitenkin joukkuepeliä ja demokratiaa, enemmistöpäätöksillä asiat loppupeleissä ratkaistaan.

Jos tuntuu että sopivaa ehdokasta ei löydy, kannattaa hyödyntää vaalikoneita, testaa useampi kone, katso kuka osuisi likemmäs ja käytä ääntäsi. Niinkuin olen edellä todennut vain oikeille ehdokkaille annetut äänet lasketaan, jokaisella äänellä on merkitystä, se valtuustoon pääsy voi olla jopa yhdestä äänestä kiinni eli juuri sinun äänestäsi, siksi kehotan jokaista äänestämään!

Aluevaaleissa ennakkoäänestys on käynnissä ajalla 12.-18.1.2022 ja varsinainen vaalipäivä on sunnuntaina 23.1.2022 jolloin vaalihuoneistot avautuvat klo 9:00 ja sulkeutuvat 20:00.

Kainuussa minua voi äänestää numerolla 106 ja tätä blogia selaamalla, saat jo aika hyvän kuvan ajatuksistani ja mietteistäni.

lauantai 8. tammikuuta 2022

Aluevaalit, Kainuu, ehdokas numero 106

 Meillä kolkuttelee jo aivan nurkan ensimmäiset aluevaalit. Mistä aluevaaleissa on kyse, siinä luodaan maakunnallisille alueille valtion alle kuuluvat hyvinvointialueet. Alueellisista hyvinvointipalveluista ei jatkossa päätä kunnalliset luottamuselimet vaan päätösvaltaa siirtyy nyt perustettaville aluevaltuustoille.

 Kainuussa on ollut jo pitkään perus- ja erikoissairaanhoito yhdistettynä kuntien yhteisen Kainuun Soten alla, johon on poliittisesti valittu edustajat valtuustoon. Nykyinen sote valtuusto on kuitenkin erilainen kuin tuleva aluevaltuusto. Sote valtuusto ns. kelpoisuussäännöissä määritellään, ketä voidaan valita sote valtuustoon. Sote valtuutetun on pitänyt olla kuntansa valtuutettu tai varavaltuutettu, eivätkä sinne ole olleet kelpoisia kuntayhtymän työntekijät, eivät edes rivityöntekijät. Edustajat paikoille on ensin määritelty puolueiden suurusjärjestyksen mukaisesti, sen jälkeen puolueet ovat keskenään sopineet kuka menee valtuustoon tai hallitukseen. Eli valtuustossa tai hallituksessa, ei ole välttämättä olleet ne ketkä kuntalaiset olisivat sinne halunneet äänestää ja vallankaan työntekijöillä ei ole mitään asiaa näihin elimiin ollut.

Nyt aluevaltuustoon menevät henkilöt päätetään vaaleilla eli valta on kuntalaisilla. Kainuussakin tapahtuu myös organisatorisesti jonkin verran muutoksia. Ympäristö- ja eläinlääkintähuollon vastuu siirtyy sotelta kunnille. Palo- ja pelastuslaitoksen toiminta siirtyy vastaavasti kunnilta hyvinvointialueelle (joka siis tulee toimimaan valtion ei kunnan alaisuudessa). Eli kyllä meilläkin uudistuksia tapahtuu, vaikka aika usein kuulee todettavan, ettei meillä mikään muutu ja kaikki jatkuu ennallaan. Ei jatku, rahoitustakaan ei enää kerätä kunnilta, vaan se tulee valtion budjetista. Uudistuksia tapahtuu siis meilläkin.

Miksi olen sitten ehdolla.

Tähän saakka olen saanut sivusta seurata poliittisten päättäjien tekemisiä ja kuunnella puheita, kuinka hienosti meillä kaikki, olemmehan edellä kävijöitä poikkihallinnollisessa uudistuksessa koko Suomen maassa. Kyllä olemme olleet uraa uurtavia, edellä kävijöitä. Mutta olen usein sanonut, että kaikella tekemisellä on aikansa ja elinkaarensa, kaikkea tekemistä tulee aika ajoin uudistaa, tai jäämme auttamattomasti kehityksestä jälkeen. Kainuussakin on aika uudistua, ei meilläkään kaikki ole ihan erinomaisesti kuin annetaan ulospäin ymmärtää.

Hetki omaa historiaa; aloitin työskentelyn Kajaanin kaupungilla toimistotöissä vuonna 1995, josta siirryin vanhana työntekijänä kuntayhtymälle (nykyinen sote siis) vuonna 2005 ja nykyisellään työskentelen  keskussairaalalla varaston toimistolla. Olen siis ollut jäävi hakeutumaan nykysäännöillä sotevaltuustoon, vaikka olisin jo aiemminkin halunnut ääneni kuuluviin, niissä epäkohdissa joita näen ja kuulen talon sisällä. Enkä suinkaan aio puhua mistään "salaisuuksista", ymmärrän toki työnantajaa kohtaan olevan lojaliteettivelvoitteen, mutta asioita voi mielestäni kritisoida ja oikaista niiltä osin kuin ne eivät ole niin erinomaisesti kuin annetaan ymmärtää. Lisäksi haluan toimia äänitorvena niille, jotka eivät jaksa oikeuksiaan puolustaa, kun niitä kohtaavat.

Työntekijöiden hyvinvointi ja jaksaminen. Olen erittäin huolissani meidän sairaanhoitohenkilöstön jaksamisesta. Monissa yksiköissä töitä tehdään liian vähäisellä henkilöstöllä, ihmiset uupuvat työtaakkojensa alle. Uupumisesta johtuvat pitkät sairauslomat tulevat tarpeeseen yksilön kohdalla, mutta työ siirtyy jäljelle jääneille ja kuorma kasvaa, tulee lisää uupumisia. Haastava kierre on valmiina. 

Haasteellinen hoitopääsy. Usein taustalta paljastuu vähäinen henkilöstö ja äkilliset sairauspoissaolot. Eli henkilöstön jaksaminen ja vähäisyys heijastuu suoraan sinne asiakkaiden hoitoon. Asiakkaiden hoitoonpääsemättömyys aiheuttaa usein pitkittyessään lisää ongelmia, sairauksien pahentumista ja pahimmillaan päädytään pitkiin erikoissairaanhoidon jaksoihin, jotka olisi vältetty ajoissa aloitetulla hoidolla.

Rekrytointi ongelmat. Työntekijä pulassa todetaan usein, ettei henkilöstöä saada. Kyllä on aivan totta, että monilla aloilla on valtava työvoimapula, varsinkin erikoislääkäreitä on haasteellista saada. Mutta millaista työnantaja kuvaa luomme. Valitettavasti paikoin kuulee puhetta huonosta johtamisesta, mikromanageroinnista, Taylorismin opeilla johdetut yksiköt eivät välttämättä tänä päivänä ole kaikkein toimivampia ja viihtyisämpiä työyksiköitä. Olisiko siis tullut aika kuunnella ja keskustella enemmän henkilöstön kanssa. En väitä, että kaikissa yksiköissä voidaan huonosti, meillä on paljon hyvinvoivia ja haluttuja työyksiköitä, mutta yksikin huono yksikkö vie ulospäin herkästi ei toivotun työnantajan mainetta. Kasvavassa työvoimapulassa, tarvitsemme hyvää työnantaja mainetta ja sitä luodaan joskus hyvinkin pienillä asioilla. Käytänpä tässä esimerkkinä vaikka seuraavaa karrikoitua lausahdusta: tule meille töihin, saat tehdä tauotta niskahiessä töitä, palkkaa saat just sen verran kuin tessin minimi sanoo ja autolle ei ole mahdollista saada tolppapaikkaa ne on jo kaikki varattu, pukukaapin saat jos sellaisen satumme löytämään. Hmm.. ei kuulosta kovin houkuttelevalta, asianhan voisi ilmaista toisinkin. Eli kaikkiin haasteihiin emme ehkä heti pysty vastaamaan, kuten pysäköintiongelmaan, mutta silloinkin asia voidaan ilmaista fiksusti. Mielestäni johtamisessa ja viestimisessä olisi paljon tehtävää.

Puutteelliset palvelut. Meillä on moninpaikoin vajetta ja puutteita monissa palveluissa. Mielenterveyspalveluissa on haasteita, mutta nämä ovat meillä paremmin kuin esimerkiksi isoissa kasvukeskuksissa, Tampere on tässä ikävästi ollut uutisissa asti puutteellisten palveluiden ja pitkien jonojen vuoksi. Emme siis ole ihan niin pahassa jamassa, mutta parannettavaa on meilläkin. Päihdehuoltopalvelut ovat olleet surkeassa jamassa vuosia ja päihderiippuvaisia on maakunnassamme todella paljon, näihin kaivattaisiin kipeästi ja nopeasti todella suurta parannusta. Vanhusten laitospaikat, näiden keskittämisestä puhutaan paljon ja puhutaan siitä pitäisikö ihmiset sittenkin hoitaa koteihinsa. Kodinhoitajat tekevät töitä jaksamisen äärirajoilla, asiakasaika on todella pieni, siinä ajassa ehtii hoitaa nipin napin välttämättömät asiat. Eli tälläkin saralla olisi todella paljon korjattavaa, meidän ikääntyneet hoivaa tarvitsevat henkilöt ovat ansainneet inhimisillisen hoivan. Hoivapaikka kuuluu mielestäni jokaisen, joka sen tuntee tarvitsevansa saada, on ikävää jäädä yksin kotiin pelkäämään "entä jos jotain sattuu", turvallinen ja hyvä hoiva on turvattava jokaiselle tarvitsevalle.

Paisuva talous. Vuosi toisensa jälkeen olemme saaneet näin alkuvuodesta lukea uutisia, joissa todetaan tyyliin "alijäämä ennakoitua suurempi, erikoissairaanhoidon kulut yllättivät". Mikä yllätys on massiivinen alijäämä, josta vuosi toisensa jälkeen syytetään yliopistosairaaloiden yllättäviä laskutuksia. Pitäisikö osata varautua, ennakoida, että ne kulut tahtovat kasvaa joka vuosi. Tarvitaan uusia innovaatioita, kuinka ennalta ehkäistään sairauksien syntymistä eli panostusta sinne perushoitoon, kuinka luomme uusia edullisempia tapoja tuottaa palveluita, ihmistä ja kohtaamista unohtamatta.  Ei minultakaan yksinään kaikkeen ratkaisun avaimia löydy, mutta ehkä jotain ideoita ja ajatuksia voisi löytyä, joita voisi sitten yhdessä muiden valtuutettujen kanssa jatkojalostaa eteenpäin. Tehdä kenties pieniä alueellisia kokeiluja ensin, voisiko asioita hoitaa toisin, sen jälkeen mikäli toimivaksi havaitaan, viedään niitä sitten laajempaan käyttöön, silti muistaen mahdollisuus, että asia joka toimii Kuhmon mittakaavassa ei välttämättä toimi Kajaanin mittakaavassa.

Tuleva työsarka uusilla aluevaltuutetuilla tulee olemaan haastava. Palveluissa on puutteita ja samaan aikaan väestö vähenee ja vanhenee, joka vääjäämättä tarkoittaa myös palvelutarpeen kasvua. Yhtälö on siis  haasteellinen palvelutarpeet kasvaa ja rahoitus, noh se tuskin kasvaa valtion alaisuudessakaan. Kaikesta haasteellisuudesta huolimatta, en pelkää tarttua haasteeseen, haasteet luovat mielenkiintoa ja mielenkiinto pitää hereillä ja ajatukset virkeinä. Uskon yhteistyöhön poliittiisin rajoihin katsomatta, joskus se paras yhteistyökumppani voi löytyä jopa sieltä poliittisen kentän toisesta ääripäästä. Kainuu on pieni maakunta ja jotta säilyttäisimme itsenäisyytemme, tarvitsemme yhteen hiileen puhaltamista, yhteisiä näkemyksiä, joka usein löytyy kompromisseista.

Kaikilla edellä mainituilla asioilla ja syillä, olisin halukas tarttumaan haasteeseen ja valmis aluevaltuutetuksi, pyrkien luomaan mahdollisimman hyvät ja toimivat palvelut Kainuuseen. Ja korjattakoon jo tässä vaiheessa, en suinkaan tarkoita, että jokaisessa pitäjässä pitää olla 24/7 toimivat sairaalatason palvelut, mutta lähtökohtaisesti jokaisella asuinpaikkaan katsomatta tulee olla mahdollisuus inhimillisellä etäisyydellä akuuttiin välttämättömään terveydenhoitoon.

Sari Kyllönen, aluevaaliehdokas Kainuu numerolla 106, puolueena Vasemmistoliitto.

Ammatiltani olen laskentasihteeri ja koulutuksessa on tuoreimpana loppusuoralla opinnot liiketalouden johtamisen tradenomin tutkinnossa.

maanantai 13. syyskuuta 2021

Maakunnallisia luottamustoimia

 Kainuun Liiton maakunnallisissa luottamustoimissa alkoi osaltani tänään yhdeksäs vuosi, edellisen nelivuotiskauden olin maakuntavaltuuston jäsen ja sitä ennen nelivuotiskauden maakuntahallituksessa, nyt siis jatkan valtuustossa. 

Tämän päivän asialista oli enemmänkin ns. käynnistyskokous, listalla oli mm. valtuuston puheenjohtajiston ja hallituksen henkilövalinnat. Kuten jo edellisessä postauksessa totesin, poliittisissa nimeämisissä käydään ennen vahvistamista poliittiset neuvottelut ja valintoihin vaikuttaa puolueen menestyminen vaaleissa sekä tasa-arvolain vaatimukset. Maakunnallisista luottamustoimista on myös jo perussopimuksessa määritelty, että valittavien henkilöiden tulee olla kotikuntiensa valtuutettuja. Eli henkilövalinnat ovat hyvin ennalta valmisteltuja. Muuna asiana oli lähetekeskustelu Kainuu ohjelmasta.

Valtuustossa oli mukavasti uusia henkilöitä, joka tuo aina raikkautta ja uusia näkökulmia asioihin. Äkkiseltään oletin, ettei kokous hyvin pitkään kestä, mutta kuten niin monta kertaa aiemminkin, luulo ja oletus eivät ole tiedon väärti, niinpä kokouskin kesti yllättävän pitkään kaikkiaan viisi ja puolituntia, toki aika sisälsi ruoka- ja kahvitauon. Kokouksen aluksi saimme kuulla väistyvän hallituksen puheenjohtajan puheen uudelle valtuustolle, hyvä evästyspuhe pitkäaikaiselta konkarilta, Timolle iso kiitos hyvin johdetuista lukuisista kokouksista. 

Muutamat seikat hämmensivät mieltäni, osa kokousväestä osallistui Teamsin välityksellä ja osa meistä oli kokoussalissa. Etänä olleilta olisi toivonut kaikilta pukeutumista, vaikkeivat joutuneetkaan paikalle tulemaan, hämmästyttävää aikuisten kokoontumisessa. Toinen mitä toivoisi on se, että perehdytään luottamustoimi organisaatioon edes sen verran, että tiedetään mitä kyseisen organisaation toimintaan kuuluu ja mitä ei. Lisäksi voitaisiin luottaa siihen, että ennalta valmistellut asiat on huolella hoidettu ja mikäli on epäilys, ettei jokin asia ole mennyt lakipykälien mukaan, olisi niistä voinut toimistolta viranhaltijoilta ennakkoon tiedustella, mutta tokihan se on hyvä, että varmistutaan, että varmuudella teemme laillisia päätöksiä.

Poliittiseen päätöksentekoon kuuluu vahvasti erilaiset mielipiteet ja pitkät puheet, kuitenkin toivoisi, että pysyttäisiin asiassa. Mikäli jokainen valtuutettu, joita on maakunnassa 35, käyttää pitkällisen ja monipolvisen selityksen aidasta ja aidan vierestä, päätyen ehkä asiaan tai sitten ei, johon käyttää puheaikaansa sellaiset parikymmentä minuuttia, niin jo yksistään puheisiin kuluu aikaa lähes kaksitoista tuntia eli pointtini, perehtykää, pysykää asiassa ja tiivistäkää, kiitos. No mutta, jokaisella on oikeus puhevuoroonsa, mutta ehkäpä jokainen meistä voisi harkita, tarvitseeko tarinoida ihan pohjamutia myöten. Myös eräältä konkarilta tuli hyvä lause omassa puheessaan, viranhaltijat voisivat evästää kauden alussa mitä on jo kokeiltu/tehty ja toimimattomaksi todettu, ettei turhaan kuluteta aikaa asioihin jotka on kokeiltu.

Mitäpä sitten itse pohdin maakunta ohjelmasta, puheenvuoroa en käyttänyt, koskapa niitä kuultiinkin jo muutenkin riittävästi maahanmuutosta verotukseen ja kaikkeen siltä väliltä. Maakunta ohjelmaa on jo tovin aikaa työstetty, eikä se siis ollut ensimmäistä kertaa käsittelyssä, toki uudet saivat sen käsiinsä vasta nyt. Maakunnan väestön vähentyminen ja ikääntyminen, ovat todellisia haasteita, kuinka saamme uusia asukkaita kauniiseen maakuntaamme on tuhannen taalan kysymys. Kuinka muutamme nälkämaan maineen (työttömyyden) positiivisemmaksi, maakunta jossa on rauhallista ja turvallista elää ja jossa työtä riittää halukkaille. Samoin isoja kysymyksiä on liikkumisen turvaaminen eli lento- ja junaliikennettä on sopivasti.

Savonrata hanke on onneksi kirjaan kirjoitettu, olisi upeaa, jos Kainuusta pääsisi alle viiteen tuntiin junalla Helsinkiin. Nykyinen lentoliikenne on ihan ok, nykyisillä vuoroilla pärjää, haaste on kuitenkin lippujen varaaminen lennolle tai ainakin itselle muodostui haasteeksi, koska useista yrityksistä huolimatta en saanut ostettua lentolippuja operoijan Tanskalaisen lentoyhtiön sivuilta suoraan vai jouduin hankkimaan liput välitys sivuston kautta, onneksi sain liput sitä kautta ja sieltäkin edullisesti. 

Jos nyt summaan päivän kokouksen yhteen, paljon posiitiivista ja hyvää jos myöskin mieltä hämmentäviä tilanteita ja istumalihaksien kestävyyttä tämä päivä jälleen koetteli, päivä näet jatkui melkein heti perään kaupungin ja FCG:n järjestämällä kolmen tunnin kuntatalous koulutuksella. Päivääkään en silti luottamustoimissa pois vaihtaisi.

tiistai 24. elokuuta 2021

Uuden valtuustokauden alussa

Uusi valtuustokausi on käynnistynyt, joka omalta osaltani tarkoittaa kolmannen valtuustokauden alkamista. Ensimmäinen pestini politiikassa oli vuonna 2005 sivistyslautakunnan varajäsenenä ja pääsin ihan mukavasti osallistumaan itse kokouksiinkin.

Vuodet ovat vierineet ja moni tehtävä on tullut tutuksi vuosien kuluessa. Muutoinkin olen havahtunut kuluneen kesän aikana ajan nopeaan kulumiseen, melkein kaikesta "ensimmäisestä" tapahtumasta tuntuu olevan melkein tai vähintään neljännesvuosisata aikaa.

Tässä blogikirjoituksessa ajattelin kuitenkin kirjoittaa ensimmäisen kokouksen jälkeisiä fiiliksiä ja mistä ensimmäisessä valtuuston kokouksessa puhuttiin, en siis jää enempää muistelemaan menneitä. Kokouksen alussa puheissa kiinnitettiin, aivan aiheesta, huomiota maan alhaisimpaan äänestysprosenttiin. Mitä pienempi joukko äänestää, sitä huonommin demokratia toteutuu. Mitä siis voisimme tehdä asialle? kysymys on haasteellinen, eikä siihen liene yhtä oikeaa vastausta. 100% äänestysprosentti on utopiaa, mutta olisi suotavaa päästä yli 70% jotta demokratia toteutuisi. 

Valtuuston ensimmäisen kokouksen asialista oli pitkähkö, mutta valtaosaa asioista oli valmisteltu puolueissa jo ennakkoon. Iso osa listan asioista koostui henkilövalinnoista eri luottamustehtäviin. Luottamustoimi valinnoissa vaikuttaa sekä henkilöiden henkilökohtaiset äänimäärät, että puolueiden äänimäärät. Kajaanissa kuten useissa muissakin kunnissa paikkoja jaetaan ns. D´Hondtin laskukaavalla laskettuna. Laskukaavan kautta saadaan luottamustoimien määrä jokaiselle puolueelle suhteutettuna puolueen saamaan äänimäärään, eli mitä enemmän puolue kerää ääniä sitä enemmän tulee luottamuspaikkoja. Puolueet jakavat sitten sisällään omin menetelmin saamansa paikat jäsenilleen. Säännöt, lait ja suositukset asettavat vielä jakoon omia ehtojaan, kuten sen, että miehiä ja naisia tulee olla 60/40 suhteessa eli kummankaan sukupuolen yliedustusta ei saa syntyä. Pitkähkö prosessi kaiken kaikkiaan ja valitettavasti jako ei useinkaan mene kaikkien mielen mukaan. Prosessin vaativuuden ja keston takia paikat on siis jaettu ennakkoon, joten näiden osalta kyseessä oli lähinnä muodollisuus, jolla paikkajako vahvistettiin.

Kaksi asiaa listalla oli, jotka olivat varsinaisessa päätöskäsittelyssä. Ensimmäisessä oli kyse teknisen toimialan investointirahan siirrosta toiseen kohteeseen. Investoinnit käsitellään talousarvio kokousten yhteydessä, mikäli rahaa jää käyttämättä ja viranhaltijat huomaavat tarvetta toisaalla, tulee asia tuoda valtuuston päätettäväksi. Näin siis todella vaikutamme rahan käyttöön kaupungissa.

Toisena asiana oli ns. Temppu-hanke, jossa on aikeena yhdistää pelastuslaitoksen ja tulipalossa tuhoutuneen kaupungin varikon toimitilat uuteen rakennukseen. Hankkeessa on käyty erilaisia vaihtoehtoja läpi ja ne esiteltiin valtuutetuille. Hankkeessa on päädytty esittämään uuden tilan rakentamista kampus alueelle, niin sanotulle temppukentälle. Hintalapuksi on tässä vaiheessa arvioitu 7,4 miljoonaa. Hankkeesta käytiin hyvää keskustelua. 

Omalta osaltani jäin miettimään pysäköinnin riittävyyttä opiskelijoille jatkossa, temppukenttä on toiminut opiskelijoiden parkkipaikkana, vieressä kun on ammattikorkeakoulu ja ammattiopisto, niin opiskelijoita riittää. Huolta tämä herätti muissakin valtuutetuissa ja asiaa tiedusteltiin, viranhaltijat olivat ilmoituksen mukaan tämän huolen huomioineet ja selvitysten perusteella alueen pysäköintitilan pitäisi riittää, vaikka uudisrakennus alueelle tulisikin. Aluetta jonkin verran tuntevana, epäilen kyllä suuresti pysäköinnin riittävyyttä jatkossa, mikäli hanke todella toteutuu. Aion kyllä asiaan jatkossa kiinnittää huomiota, että opiskelijoille on turvattava riittävät ilmaiset pysäköintitilat, opiskelijoita kun alueella riittää huomattavat määrät myös lähialueiden ulkopuolelta.

Kokonaisuudessaan hyvässä ja aktiivisessa hengessä käytiin ensimmäinen kokous, tästä on hyvä jatkaa eteenpäin seuraaviin kokouksiin.

lauantai 5. kesäkuuta 2021

Mennyt kuntavaalikausi 2017-2021

Menneen kauden kertausta ja mitä siitä jäi mieleen. 2017-2021 kaudella tulin valituksi seuraaviin luottamustoimiin: tarkastuslautakunnan jäseneksi, maakuntavaltuuston jäseneksi ja käräjäoikeuden lautamieheksi. Mennyt kausi on ollut antoisa, ja erilainen kuin aiemmat luottamuskaudet.

Käräjäoikeus avasi näkymät täysin toisenlaiseen maailmaan, kuin mitä valtuustosalissa asioiden usein ainakin oletetaan olevan. Lautamiehenä työskentely on ollut mielenkiintoista ja toisinaan tapahtumat ovat vieneet hyvinkin syviin mietteisiin, kuinka elämä ei aina kohtele todellakaan silkki hansikkain.

Tarkastuslautakunnan jäsenenä olen saanut kattavan ja avartavan katsauksen Kajaanin kaupungin toimintaan kokonaisvaltaisesti. Tarkastuslautakunnan jäsenenä olen päässyt osallistumaan mielenkiintoisiin koulutuksiin, millaisiin asioihin tarkastuslautakunnan tulee kiinnittää huomiota ja mitä asioita tulee huomioida esimerkiksi lain näkökulmasta.

Maakuntavaltuustossa on käsitelty isompia kokonaisuuksia, kuten maakuntakaavoja. On käyty mielenkiintoisia keskusteluja tuulivoimasta, sen tarpeesta ja mittakaavasta Kainuussa. On mietitty linjauksia maakunnan elinvoiman lisäämiseksi ja pitovoiman parantamiseksi. On keskusteltu työvoiman saannista ja työttömyyden parantamisesta.

Hyvin antoisa ja monipuolinen nelivuotiskausi on siis kaiken kaikkiaan päättymässä. Vielä on yksi maakuntavaltuusto ja kaupunginvaltuusto jäljellä, näillä kokoonpanoilla. Uudet vaaleilla ja poliittisissa piireissä valittavat henkilöt aloittavat luottamustoimissaan syksyn kuluessa. Toivon mukaan saan olla itse tuossa joukossa, mukana jatkamassa uusissa luottamustoimissa.

Yksin ei kukaan saa suuria mullistuksia aikaan, politiikka on joukkuepeliä, jossa usein tehdään kompromisseja ja keskustellaan vaihtoehdoista. Itse pidän tärkeänä, että voin olla mukana tuomassa näkemystäni tasa-arvoisuudesta, puolustamassa niiden oikeuksia, jotka eivät kenties itse jaksa taistella oikeuksistaan.

Näkemykseni mukaan elinvoimaiseen maakuntaan tarvitaan työelämään monenlaisia osaajia siivoojista tohtoreihin. Me tarvitsemme vanhuksille hyvää hoitoa ja hoivaa. Me tarvitsemme kaikille yhtäläiset pelisäännöt. Me tarvitsemme oikeuden päättää asuinpaikasta, jolloin se tarkoittaa kaavoittamista myös kaupunkikeskustan ulkopuolelle. Me tarvitsemme toimivia palveluita, se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että jokaisessa kylässä pitää olla kaikki palvelut saatavilla, mutta ne palvelut tulee olla kohtuullisilla etäisyyksillä. Me tarvitsemme toimivaa infraa, liikenneverkostoa ja toimivia juna-/lentoyhteyksiä. Kainuu pärjää kyllä, vaikka väestö ennuste on laskeva. Yhdessä teemme siitä vielä paremman, hienon kolkan kauniissa Suomen maassa, jossa on hyvä asua ja olla.

 

Jos nämä ajatukset olivat mielestäsi kannattavia, voit äänestää minut halutessasi jatkoon, näillä ajatuksilla jatkan tästäkin eteenpäin. Ennakkoäänestys jatkuu 8.6.2021 saakka ja numeroni oli 223.


sunnuntai 16. toukokuuta 2021

Palkkatasa-arvoa

Luin hiljattain Me Naiset lehden työ&raha palstalla, toimittaja Anna Wilkmanin tekemän jutun palkka-avoimuudesta, lehti oli tehnyt Helsingin keskustassa katugallupin, jossa oli kysytty ihmisten palkkoja. 

Jutussa kerrottiin mm. hallituksen linjauksista ja suunnittelemista toimista kohti avoimempaa palkkausta. Jutussa yksi haastateltu oli kertonut olevansa Itävallasta kotoisin, jossa on tapana jo työpaikkailmoituksessa kertoa joko vuosi- tai kuukausipalkka.

Suoritin opinnoissani vastikään työoikeuden kurssin, ja jo nyt olemassa oleva lainsäädäntö lähtee liikkeelle tasa-arvoisuudesta ja siitä, että samasta työstä tulee maksaa samaa palkkaa. Harvoin näin kuitenkaan on. Omassa organisaatiossani Kainuun Sotessa on parhaillaan menossa palkkaharmonisointi, joka tarkoittaa koko henkilöstön palkkojen tarkistamista, mikäli jossain yksikössä on samaa työtä tekevien henkilöiden kohdalla palkkaeroja, tasataan muiden samaa työtä tekevien palkat, korkeimpaa palkkaa saavan tasolle. Palkkaharmonisointi lähti liikkeelle oikeuden ratkaisusta, TT 2018:18.

On hyvä että, palkkaharmonisointi vihdoin tehdään, mutta miten se vaikuttaa yhteishenkeen, työnantajakuvaan yms. sitä voi vain arvailla. Itse spekuloin asiaa tältä kannalta, että se tilille kilahtava ylimääräinen rahapotti ei kovin pitkään mieltä lämmitä, kun asiaa alkaa ajattelemaan siltä kannalta, kuinka kauan muille samaa työtä tekeville, on maksettu kenties huomattavankin paljon korkeampia palkkoja.

Suomessa on tapana kysyä palkkatoivetta työtä hakiessa. Mielestäni tämä on ongelmallista, kun palkoista ei puhuta. Jos olet hakemassa paikkaa jostain tuiki tuntemattomasta firmasta. On melkoista lottoamista, arvata millaista palkkaa maksetaan, ellet onnistu jostain kaivamaan esille firmassa noudatettavaa tes-sopimusta palkkataulukoineen. Jos asetat palkkatoiveen liian ylös, hinnoittelet itsesi ulos ja jos asetat palkkatoiveen liian alas, herää epäilys, arvostatko itseäsi työntekijänä.

Miksi emme siis puhu palkoista? Jutussa mainittu Itävallan malli, jossa palkka ilmoitetaan jo työtä hakiessa, pitäisi ottaa yleiseksi ja pakolliseksi käytännöksi. Jokainen tietää omat rajansa, millä palkalla lähtee töihin. Näin vältyttäisiin mahdollisesti turhilta yli- tai alihinnoiteltuilta hakemuksilta, paikkaa hakisivat ne, jotka jo aidosti ovat valmiita työn tekemään sillä hinnalla.

Palkka-avoimuus poistaisi mielestäni nyt salailun kulttuurin myötä syntyneitä vääristyneitä mielikuvia "super-palkoista". Ne tilastojen keskiarvo palkat johtavat melkoisen usein reippaasti pieleen, jo se onko niissä mukana erilaiset lisät, eivät kerro totuutta. Tilastoja vääristää nopeaan myös ne muutamat suosikit, joille maksetaan huomattavan paljon korkeampaa palkkaa ja joita ei kuitenkaan makseta kuin harvoille ja valituille.

Kun työstä halutaan palkita, pitää se mielestäni tehdä muilla keinoin kuin peruspalkan korotuksilla, peruspalkan päälle voidaan maksaa (ja pitääkin tietyissä tilanteissa) erilaisia lisiä hyvästä työsuorituksesta. Peruspalkassa työntekijöitä ei kuitenkaan pidä asettaa eriarvoiseen asemaan.

Palkkaharmonisoinnit tulevat vielä maksamaan veronmaksajille paljon, kun kuntien eriarvoiset palkkaukset nousevat yksi toisensa jälkeen esille ja kunnat joutuvat oikeustaistelujen jälkeen maksamaan ne väärin perustein liian pienenä maksetut palkat korkojen kera. Sitäkään en ihan ymmärrä, miksi niin moni kunta tuntuu haluavan yrittää välttyä palkkojen maksussa oikeustaistelun kautta, vaikka laki on yksiselitteinen. Laissa naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta sanotaan pykälässä 6 b

 "Palkkakartoituksen avulla selvitetään, ettei saman työnantajan palveluksessa olevien samaa tai samanarvoista työtä tekevien naisten ja miesten välillä ole perusteettomia palkkaeroja.

Jos palkkakartoituksen vaativuus- tai tehtäväryhmittäinen taikka muulla perusteella muodostettujen ryhmien tarkastelu tuo esiin selkeitä eroja naisten ja miesten palkkojen välillä, työnantajan on selvitettävä palkkaerojen syitä ja perusteita. Jos työpaikalla on käytössä palkkausjärjestelmiä, joissa palkat muodostuvat palkanosista, esiin tulleiden erojen syiden selvittämiseksi tarkastellaan keskeisimpiä palkanosia.

Jos palkkaeroille ei ole hyväksyttävää syytä, työnantajan on ryhdyttävä asianmukaisiin korjaaviin toimenpiteisiin."

perjantai 23. huhtikuuta 2021

Ajatuksia työnhausta

 Itsehän olen siinä onnellisessa asemassa, että olen vakituisessa työssä. Silti seuraan aktiivisesti työmarkkinoita ja niiden tarjontaa. Mielenkiintoisia paikkoja olen itsekin hakenut, ei omassa työssä mitään vikaa ole mutta, vaihtelu voisi virkistää. Vielä olisi paljon annettavaa uusien haasteidenkin edessä.

Kuinka työnhakuni on sitten sujunut. Olen vaihdellut tyylejä työhakemuksissa, päivittänyt cv:tä, kokeillut erilaisia versioita. Toiset hakemukset ovat olleet lyhyesti runoiltu ja toiset pitemmin. Olen luetuttanut hakemuksiani muillakin, ja kuunnellut ja muokannut saamieni kommenttien perusteella. Suosittelijoita on ollut hakemuksissa. Monessako työhaastattelussa olen sitten käynyt viimeisen 3 vuoden aikana, pyöreässä nollassa. Ainoa mitä hakemukset ovat poikineet, on ollut "kiitämme mielenkiinnostanne". Suomeksi sanottuna turhauttavaa.

Tuttavapiiristä löytyy työttömiä työnhakijoita, järjestään kaikki yli 45-vuotiaita. Heidän kokemuksiaan kuunnellessa, ilmiö tuntuu toistuvan, hakemuksia laaditaan, paljon ja hyviä hakemuksia, silti edes kutsua haastatteluun ei tule. Kokemusta, osaamista ja ajantasaista koulutusta löytyy, silti ei tärppää.

Erästä paikkaa hakiessa, täytin mielestäni hakukriteerit hyvin, haettiin kokemusta ja osaamista, omalta osalta kokemusta ja osaamista löytyi noin 20 vuoden verran. Hakijoita toki kyseiseen paikkaan oli paljon, taisipa olla likemmäs sata hakijaa. Kiitos mielenkiinnosta kirjeessä kerrottiin valituksi tulleen parhaimman osaamisen ja pitkän kokemuksen omaava henkilö. Tänä päivänä sosiaalinen media on mainio väline, nimi ei ollut tyypillisin, joten somesta löysin kuvan valitusta, arvioisin hänet noin kolmikymppiseksi. Itsehän en tähänkään paikkaan päässyt edes haastateltavaksi.

Valitettavan yleinen mielikuva syntyy valinnoista, nuorehko, koulutettu ja mielellään "salonkikelpoinen" ovat ominaisuudet, joilla haastatteluun tai töihin päästään. Olen tästä samasta aiheesta kirjoittanut jo hyvin hyvin kauan sitten, harmi ettei mielikuva ole muuttunut, vaikka vuodet ovat vierineet.

Toivoisin anonyymin rekrytoinnin saavan huomattavan paljon enemmän jalansijaa työmarkkinoilla. Niin kauan kuin ulkoinen olemus, ikä, tausta tai minkään muunkaan epäolennaisen syyn annetaan vaikuttaa rekrytointiin, ei pitäisi mielestäni huudella työvoimapulasta. Hyödynnetään avoimin mielin, niitä varttuneempia konkareita, romaneista löytyy hyvää työvoimaa, mahdolliset ulkoiset syntymämerkit tms. eivät tee henkilöstä huonoa työvoimaa. Erilaisuus on voimavara.

Oma lukunsa on sitten työpaikat, joihin haetaan valmiiksi nuorta kouluttautuvaa työntekijää, pysytään me ikäloput niistä paikoista poissa. Mutta työpaikat, joihin haetaan jo ilmoituksen perusteella rautaista ammattilaista, kokemuksen omaavaa henkilöä, näihin paikkoihin toivoisin sitten todella valikoituvan jo haastatteluvaiheessa konkareita.

Kaikille varttuneemmille työnhakijoille toivotan sydämeni pohjasta onnea ja menestystä työnhakuun, toivottavasti kohdallanne osuu työnantaja, joka osaa arvostaa kokemusta. 

Äänestääkö vai eikö äänestää?

 Olen ollut aktiivinen henkilö oikeastaan niin kauan kuin jaksan muistaa, en ole koskaan kyennyt ummistamaan silmiäni havaitsemiltani epäkoh...